Savolainen sanonta, jonka kuulin ensimmäisen kerran jo pienenä tyttönä. Se lienee saanut alkunsa entisajan tavoista. Akan hakkaaminen on ollut yleistä ja suotavaakin. Onhan sille pitänyt kaapin paikka näyttää. Akka opetettiin talon tavoille niin kuin lapsetkin ennenvanhaan, väkivalloin. Sanonta kertoo siitä, kuka on oikea syyllinen.
Sen jälkeen kun aloitin harjoittelun Violassa, olen lueskellut uutisia väkivallanteoista uusin silmin,. Väkivallan teot tuntuvat suorastaan hyppäävän silmieni eteen. Ja se tapa, jolla niistä kerrotaan ja kuinka näitä uutisia kommentoidaan sivistyneessä yhteiskunnassa. Perheväkivalta on niin kipeä ja kauhea asia, että siitä ei puhuta. Puhutaan sen ohi.
Luin Iltalehdestä tapauksesta, jossa mies pahoinpiteli vaimonsa ja usuttipa vielä koirankin naisen kimppuun. Nainen oli ollut yläkerrassa nukkumassa kun mies tuli kapakasta kotiin ja aloitti riehumisen.
Samaisesta tapauksesta uutisoi muutkin lehdet nettisivuillaan. Nettiuutisten ohessa tarjotaan yleisölle myös mahdollisuus kommentointiin. Kansan syvien rivien mielipiteet ovat musertavaa luettavaa. Sivukaupalla kauhistelua lievästä tuomiosta. Tuomarit kun ei osaa antaa kunnolla kakkua. Osa kirjoittelijoista oli huolissaan koiran kohtalosta ja siitä, miksi siitä ei tullut tuomiota. Mies sentään löi koiraakin. Olipa kumma, ettei eläinsuojelijat olleet aktiivisia, olisi koira edes pelastettu. Turhan moni kuitenkin osoitti sormellaan uhria. Suosittelivat vaimolle avioliittoneuvontaa, että osaisi olla ärsyttämättä miestään. Että sen olis nyt viimeistään syytä lähteä ja jättää se äijä. Ja että se leikkii hengellään. Aina on joukossa joku irvileukakin, joka vääntää tilanteesta vitsiä. Ja että olipa hyvä, ettei koiraa laitettu linnaan ja sitä lyömäaseena käytettyä kukkapöytää tuomittu valtiolle. Yksikään, ei yksikään kommentti ihmetellyt, miksi mies löi nukkumassa ollutta naista. Viha ja turhautuminen suunnattiin tuomioistuimelle, koiralle, jopa uhrille, mutta ei tekijälle. Miksi? Miksi kukaan ei kysellyt, miksi miestä ei laiteta pakkohoitoon? Miksi se jatkaa sen naisen kanssa, jos ei kerran jo vuosia on sitä hakannut? Miksi, oi miksi ei suomalainen mies mene lääkäriin tai terapiaan? Miksi tuomioistuin ei määrää vihanhallintakurssille tai pakota liittymään AA-ryhmiin?
Toinen asia, mikä pisti silmään tätä surullista uutista lukiessa, että se oli uutisoitu valtakunnan tasolla useammankin lehden nettiversiossa, mutta savolaismedioissa ei ollut rivin riviä. Mistä se oikein kertoo? Kolmaskin asia jäi kaivelemaan. Miksi näitä keskusteluja ei kommentoinut yksikään ammattilainen? Eikö sosiaalityö sovi internetiin?
Miksi me vaikenemme ja räyhäämme poispäin? Eikö rikoksen tekijää saa moittia, vai eikö uskalleta? Tunnemmeko me kollektiivista myötähäpeää tämän miehen teoista? Teeskennellään, ettemme tiedä asiasta mitään. Leikitään, ettei sitä tapahtunutkaan. Tai syyllistetään uhri ja katsotaan sitten muualle. Toivotaan, että pahoinpitelijä ymmärtäisi käyttäytyä tai muuttaisi muualle. Tai mitä vaan, ettei itse joutuisi ottamaan kantaa tapahtumiin. No, ehkä se on hyväkin, että savolaismedia sivuutti koko jutun, eipä tarvinnut lukea, miten akka hakkuutti ja raatelutti itseään.
Vuoden poliisiksi valittiin nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss. Poliisi on ollut näkyvästi internetissä jo vuosia. Facebook-profiileita näkee jo paikallispoliiseillakin. Työ internetissä on näkyvää ja ainakin asenteisiin vaikuttavaa. Internetin mahdollisuuksia myös muilla aloilla ei pidä väheksyä.
