Ainahan miehet mielessä pyörii, mutta mitä niistä tietää. Sen mitä kotona oppi ja kavereilta kuuli ja minkä omissa suhteissaan näki. Sitä perinteistä narinaa, että suomalaiset miehet, ne sit on juroja, hiljaisia jässiköitä. Sohvalla ne viihtyy. Telkkarin äärellä formuloita ja rallia katsomassa. Tai lätkää. On kuulema ihan tieteellinen fakta, että suomalaisen miehen sydän on musta, litteä ja pyöreä, niinkuin jääkiekko. Maistuu vaan salmarilta.
Kotona ne ei tee mitään, ellei erikseen käsketä. Aina saa olla säksättämässä jokaikisestä pikkuasiasta. Oma-aloitteisuus nolla. Paitsi autotallissa. Siellä ne rassailevat silloinkin, kun mikään ei ole rikki. Tuunailee ja fiksailee omaksi ilokseen. Siellä ei saa edes siivota.
Sellaisiahan ne näyttäis olevan, mutta ehkä se on vaan totuuden toinen puoli. Ovatko miehet vain luutuneiden sukupuoliroolien loukussa? Ehkä he ovat toivoneet jo pitkään, että voisivat vaihtaa vaippoja ja liekuttaa kehtoa ilman, että akka nuilottaa vieressä.
Se mikä minut sai todella avaamaan silmäni miehille ja nimenomaan suomalaiseen tapaan olla mies, oli Jonas Berghällin ja Mika Hotakaisen elokuva Miesten vuoro. En ala tässä ylistämään sitä sen enempää, sanonpa vaan, että se avasi silmäni miesten kauneudelle, enkä puhu nyt niistä lukuisista alastomista vartaloista, joita näin. En arvannut elokuviin mennessäni, että keskenään saunovat miehet saisivat minut sellaisen tunnekuohun valtaan. Itkin ja nauroin, hellyin. Melkein rakastuin miehiin. Ihan jokaiseen.
Miksi minä en ole koskaan nähnyt yhtäkään miestä noin, ennenkuin elokuvissa? Siinä oli miettimistä pitkäksi aikaa, vaikka vastaus oli ilmeinen. Se oli miesten vuoro.
Saunassa eivät naiset säksättäneet päälle, milloin löylyä olisi juuri sopivasti ja että muista nyt sitte huomenna korjata se eteisen kynnys ja muista sitä ja tee tätä. Miehet saunoivat keskenään ja olivat sieluaan myöten puhtaina ja alastomina.
Miesten vuoro oli elokuvana myös äärettömän lohdullinen. Yhteisestä pitkästä historiasta huolimatta, naiset eivät ole vielä onnistuneet pilaamaan miehiä, vaikka miehet ovat muuttuneet. Ovat herkempiä ja haluavat enemmän olla mukana kodinhoidossa ja lastenkasvatuksessa. Heillä on oma miesverkostonsa eduskuntaa myöten. He ajavat miesten tasa-arvoa isyyskysymyksissä. Ovat saaneet tarpeekseen loputtomiin asti päälle puhuvista ja säksättävistä naisista.
Miehet jäävät isyyslomille ja vaativat itselleen tasa-arvoa. Juha Tapio laulaa miesten välisestä ystävyydestä. Herkästi ja kauniisti. Miehet kotoilee ja kierrättää. Itkevät ja masentuvat. Potevat työuupumusta. Miehet sisustavat ja stailaavat. Miehet seuraavat muotia. Heterotkin virkkaa. Kyllä se sopii. Antaa miesten virkata ja värkätä. On miesten vuoro.
