Täällä kirjoittaa eräs äiti, jonka lapset eivät ole kotona. Meille ei tarvitse tänä jouluna tulla.
Mene turvakoteihin ja lastenkoteihin ja hae lapset pois laitoksista. Sitä ennen kuitenkin, käy katsomassa, että heillä on turvallinen koti, minne heidät voisi viedä. Vie heidän vanhemmiltaan viinapullot, huumeet ja muut ongelmat. Edes Jouluksi. Pidä huoli siitä, että jokaisella äidillä ja isällä on ainakin yksi oikea lahja, nimittäin hyvä ystävä.
Anna lasten koteihin riittävästi ruokaa, lääkkeitä ja puhtaat lakanat. Varaa aikaa laulaa ja leikkiä. Älä lähde, ennenkuin olet varma, että jokainen on edes kerran hymyillyt. Jokainen silmä tuikkinut. Poislähtiessäsi sujauta isän taskuun hieman rahaa.
Muistuta naapureita talossa asuvasta lapsiperheestä. Jätä vielä postilaatikkoon lehtisiä auttavista tahoista ja hyväntekeväisyysyhdistyksistä, joissa tuhannet vilpittömät ja hyväätahtovat ihmiset toivovat juuri tälläisten perheiden yhteydenottoa. Onneksi maailmassa on vielä paljon hyvän tahtoisia ihmisiä, vie heistä viestiä!
Vie viestiä myös kaikesta siitä mitä olet jouluaattona nähnyt. Kerro se kaikille. Kerro miltä laitoksien lapsista tuntui, kun sanoit vieväsi heidät kotiin, jossa on kaikki hyvin. Kerro äidin onnesta, kun huolet väistyivät ja isä oli selvinpäin. Kerro miten isän silmäkulma kostui, kun hän koki ensimmäistä kertaa elämässään, että hänestä välitetään, eikä kaikki vastuu ole yksin hänen.
Kerro varsinkin siitä, miten palkitsevaa oli hätää kärsivien auttaminen. Kerro, että sitä voivat tehdä kaikki. Jokainen meistä voisi vähän kiinnostua maailman murjomista läheisistä. Kerro, että voimme valita kuinka katsomme läheisiämme. Näemmekö heidät rikollisina ja narkkareina, vai apua ja tukea kaipaavina ihmisinä. Älä lakkaa puhumasta tai kirjoittamasta ennen ensi joulua, jolloin sinulla toivottavasti on hieman vähemmän laitoksista haettavia lapsia.
Näissä merkeissä toivon sinulle oikein iloista ja työntäyteistä Joulua.
