Oman kodin suojissa tyttö onnellinen oisi
vihdoinkin rauhassa hän aina olla voisi.
Ei tahdo enää koskaan pelätä hän isää
sitä kuinka isä lyö ja juo vielä lisää.
Nuori nainen mielestään hyvän keinon keksi
tähän ongelmaan, on ratkaisuna seksi.
Isän juomakaverille hän ainoansa antaa
Ja keväällä jo pientä nyyttiänsä kantaa.
Ensikodin suojista onnelaansa lähti
vuokrayksiössä koki olevansa tähti
Äitiyspäivärahasta ei millään mitään säästä
Lapsilisä tulee vasta kahden viikon päästä.
Paljonkohan täältä on leipäjonoon matkaa
sitä miettiessään veteen vastiketta jatkaa.
Yksinään on selvittävä valvotuista öistä,
mummi eikä kummi, ne ei pääse vielä töistä.
Oma koti onkin vain ahdistava ansa
Tuonelan seireeni se laulaa lauluansa
Väsyneenä nuori äiti toivonsa jo heitti
Pienokaisen kasvot tyynyllä hän peitti.
Miksi Luoja mulle pelkkää tuskaa antoi?
Pienen pientä arkkua hän itkiessään kantoi.
Tuonelan seireeni taas laulaa lauluansa
Sellin hämärässä, on äiti tuskissansa
Yöllä otsallaan kylmä hiki kiiltää
toiveikkaana omaa rannettansa viiltää.
Niin lähti tästä maailmasta kaksi viatonta lasta.
Olisinko voinut heitä estää kuolemasta?
Tuonelan seireeni lakkaako laulamasta?
